Kohteessa!

Heissulivei!
(In English: Scroll down)

Reilu viikko takana singaporessa ja kiirettä on pitänyt. Olen ehtinyt tutkiskella lähinnä vasta kampusaluetta kursseja sumplien ja papereita toimitellen. Sentosan saarella ollaan käyty porukalla pari kertaa tutkimusmatkalla, sekä massiivisten vaahtobileiden merkeissä. 

Sentosaan mennään suuren ostoskeskuksen, Vivocityn läpi, joten luonnollisesti sitäkin tuli vilkaistua. Ostoskeskuksen elokuvateatterissa käytiin katsomassa Villen kanssa Expendables kolmonen ja saatiin nauraa ihan yksin terminaattoriviittauksille. Paikallisten huumori on minusta yksinkertaisempaa ja he nauroivat lähinnä hassuille kommelluksille, joita leffaan on ujutettu nuorempien katsojien mieliksi.

Sentosaan pääsee myös kaapelivaunulla.

Ostoskeskuksen Superhero -putiikki

University townin kampusalue on suuri ja Utownin asuntolat ovat kahdessa 25 -kerroksisessa tornissa. Asun etelätornissa soluasunnossa belgialaisen tytön, hollantilaisen tytön ja jenkkimuijan kanssa. Kivoja tyttöjä kaikki.

Singaporessa ei ole yhtään tukala ja kuuma, niinku kaikki varotteli, vaan ihanan kostea ilmasto. Ei tarvitse juoda koko ajan ja iho on ihanan pehmeä. Sademetsäilmasto sopii siis mulle. Suurimmaksi osaksi taivas on pilvinen, enkä ole mielestäni ruskettunut yhtään. Opiskelutilat ja rakennusten käytävät ovat ulkona. Olen siis käytännössä koko ajan ulkona, jos en ole luokassa tai omassa kämpässä. Opiskelutilojen päällä on vain katto, ei seiniä. Pääsin kulkemaan ulkokautta luokasta bussipysäkille rankkasateessa kastumatta ovelasti aseteltujen katoksien ansiosta.

Asuntolatornit. Asun oikeanpuolimmaisessa, 21. kerroksessa.

Ruoka food courteissa ei ole samanlaista, kuin Suomen kinukkipaikoissa. Melkein kaikki on friteerattua ja hullun rasvaista. Paikalliset ei tunne sanaa tuore ja osa ei ole edes maistanut tuoretta vihannesta. Onneksi sitä oppii nopeasti löytämään ne parhaat ruokapaikat food courteista.

Kaikki täällä on fancya ja joka 6. Singaporelainen on miljonääri. Ferrareja on katukuvassa paljon ja kaikkialla pitää olla elektroniikkaa. Luokan ovellakin näyttö ilmoittaa luennon olevan käynnissä.

Asiat pitää silti hoitaa paperilla menemällä aina itse paikan päälle.
Esimerkiksi viisumihakemuksen käsittelyaika piti mennä varaamaan maahanmuuttotoimistosta, jos ei halunnut ottaa nettiaikaa kuukauden päähän. Ilman tätä viisumia ei auta matkustella Singaporen ympäristössä. Uusille kursseille ilmottaudutaan myös leimatulla paperilla tiettyinä add/drop -päivämäärinä. Leima haetaan kyseisen kurssin kansliasta ja paperi kiikutetaan seuraavaan kohteeseen.
Viikon suurimman vitutuksenaiheen palkinnon vie kyllä ICA, eli se maahanmuuttovirasto, jossa jonotettiin 7 tuntia meidän opiskelijaviisumeita!

Valo ilmoittaa oikean metropysäkin. Muuten eksyminen olisi taattu.

Paikalliset pänttää opiskelutiloissa läksyjä ulkoa yötä myöten ja kampuksen Starbucks on auki ilmeisesti läpi yön. Olenkin joutunut suosimaan jenkkiketjuja heikkoina hetkinä, kun tekee mieli jotain, missä ei ole muutamaa desiä lisättyä sokeria. Sokeria on siis aivan hulluna ihan kaikessa: "luonnonjugurtissa", oluessa, mehuissa, puurossa, makkarassa, maidossa, you name it.

Mun jokailtainen opiskelu/hengauspaikka. Ei jaksa olla sisällä.

Tuoreita kandeja.

Omenaista olutta. Olihan siinä sokeria kerrakseen.

Kaikkiin tapahtumiin panostetaan ihan hulluna. Käytiin viime viikolla Art Carneval -tapahtumassa, missä paikalliset harrastekerhot promosivat toimintaansa. Paikallisten opiskelijoiden tulee kuulua siis myös johonkin vapaa-ajan kerhoon opiskelun lisäksi. Vapaa-aikakin on täten pakollista. Paikalla karnevaaleissa oli myös myyntikojuja, pelejä ja ilmaista naksua. Illan lopetti paikallinen bändi.

Paikallisen elokuvakerhon esittelyä. Tsekkaa mun vlogi, jos haluat tietää, mitä tässä tapahtuu: http://www.youtube.com/watch?v=pO71J6gSMCg

Bollywood.

Huomasin paikallisen kulttuurin olevan yhtä aikaa sivellisempää ja härskimpää, kuin Suomessa. Tyttö ja poika eivät saa nukkua samassa hostellihuoneessa, mutta paikallisen "salsa"kerhon esitys ei jättänyt ketään kylmäksi:

VINKKEJÄ MATKUSTELIJOILLE:

Studen Pass, eli opiskelijaviisumi haetaan ICA buildingista, eli maahanmuuttovirastosta. Tapaamisaika varataan netissä 15 -minuutin tarkkuudella, mutta paikan päällä otatkin vuoronumeron ja odottelet tunnin jos toisenkin. Ruokaa ja juomaa ei saa tuoda mukanaan, joten varaudu pääkipuun. Studen Passilla pääset matkustelemaan Singaporen lähimaihin kansalaisen tapaan.

Vitamiineja kannattaa hamstrata mukaan, sillä ruoka on lähinnä hiilaripitoista. Maitotuotteissakaan ei ole kehumista ja ne maksavat pähkinöitä.

In English

The paperwork here is unbelievable! Everywhere there is technology but I have to do stuff on paper, like get my courses approved or make an appointment for the Immigration center(ICA). We waited there for 7 hours for our student visa! These people can't really organize things very well :/

I live in University Town campus in a huge building, on 21st floor. I have 3 roommates from Belgium, USA and Holland. The humidity here is actually nice and my skin has never been softer! There's lots of wealth here; skyscrapers, huge malls like Vivocity mall and luxury cars.

We went to an art event in campus and it was organized very well. There was free snacks and bands playing and all the hobby clubs were promoting themselves. The "Salsaclub" was very... interesting.

I have a hard time adjusting to the food which is very greasy and people eat no fresh vegetables here. Also everything has A LOT of sugar :(